Lähdin pitkästä aikaa Eerolansuoran metsään. Lumi olikin sulanut mukavasti ja metsän omistaja käy jeeppiajelemassa siellä, joten mukava polkukin oli käytössä. Perttu loikki onnellisena menemään ja itse ajattelin syntyjä syviä enkä tietystikkään katsonut eteeni.
Yhtäkkiä maa katosi altani ja kaaduin ja tajusin istuvani vyötäröä myöden mukavasti lumipeitteen alla piilossa lymyilevässä lähes järven kokoisessa vesialtaassa. Ja Perttu onnellisena pomppimassa ympärilläni ;) Valitettavasti kamera ei ollut mukana - taas jäi hyvä kuva ottamatta...
Onneksi autosta löytyi takapenkiltä räsymatto ja Pertun froteepyyhe, joten sain etupenkin vuorattua. Ja onneksi kotimatkakaan ei ollut kovin pitkä. Maitokaupassa jätin käymättä - menen sinne myöhemmin.
Eerolansuoran metsään menen seuraavan kerran vasta keskikesällä...
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti