Otteita Kuopiosta

Töitä, mökkielämää ja uusi harrastus

Sunnuntaista tähän päivään meni työreissussa Kuopiossa. Kaukaa viisas varasi mökin Siilinjärveltä, jossa viihtyikin vallan mainiosti. Mökki oli sopivan syrjässä - jopa niin syrjässä, että mokkulakaan ei toiminut. Tuli siis samalla neljän illan nettikatkoskin. Hieman oli sunnuntai-iltana vieroitusoireita ;)) Mökkikuvia julkaistaneen lähipäivinä... Sitä odotellessa (ei kannata pidättää hengitystä!).

Tänään alkoi uusi harrastus nimeltään tepu-tepu tai teputtelu eli juoksukoulu! Sarikin innostui lähtemään mukaan, joten ei tarvinnut ihan yksin mennä. Kurssi kestää elokuun loppuun saakka. Ajattelin samalla pitää tätä blogia vähän treenipäiväkirjanakin, niin tulee kirjattua ylös teputtelut. Toivottavasti selkä ja jalat kestää! Toisaalta alkutahti ei päätä huimaa - seuraavan viikon aikana kolme 30 minuutin kävely-hölkkälenkkiä - sen mä kyllä selvitän ihan hienosti!

Kesäsuunnitelmiakin tehtiin Hennan kanssa puhelimessa - mietittiin josko vaikka Kokkola-rockkiin hankittaisiin VIP-liput. Jos se tehdään, niin sitten tarvitaan myös festaripaidat, jossa tietysti lukee "VIPit ei jonota!"

Kokkola, Kummanki Kaa ja Karvaaset

Otettiin Pertun kanssa pieni irtiotto töistä ja lähdettiin Kokkolaan. Siellä oli vastassa hyvää seuraa niin minulle kuin Pertullekin ja ohjelmassa Kummanki Kaa -esitys Snellman-salissa ja yleistä ulkoilua ja oleilua. Kiitos Hennalle taas kestityksestä ja seurasta. Ystävän seurassa lepää mieli ja sielu! Kummanki Kaa -esitys oli taattua laatua ja naurulihakset jäivät nauruasentoon muutamaksi tunniksi!

Perttu taas nautti tyttöjen seurasta ja pääsi pinkomaan kilpaa Alman ja Selman kanssa. Ja sehän on ihan parasta, mitä Perttu tietää - niitten lumipallojen lisäksi, niin ja tietysti liehittelyn. Kovin rauhallisesti se makoilikin auton takaosassa kotimatkan ja illallakin vielä maittoi uni.

Nyt taas jaksaa työviikon!

Meidän elämää

Blogin nimi ja ulkoasu muuttui meidän elämänmuutoksen myötä. Pertun treenaaminen on lopetettu ja me elellään ihan tavallista lenkkeilyelämää nykyisin. Me ei vaan yrityksistä huolimatta puhallettu yhteiseen hiileen ja treenaaminen oli enemmänkin hampaat irvessä puuhailua, joten molempien mielenterveyden kannalta tämä oli paras ratkaisu.

Jännää kuinka elämä muuttuu, kun yli 20 vuotta kestänyt harrastus loppuu. Yksi suuri muutos on sosiaalisten suhteiden muutos. Ihmiset, joita olet nähnyt monta kertaa viikossa kentällä häviävät elämästäsi ihan yhtäkkiä. Pertulle tämä muutos kävi kivuttomammin kuin itselleni. Yllättävää sinänsä, koska olin varma, että se vähintäänkin menee pitkin seiniä, mutta toisin kävi. Onneksi!

Yritän tässä pitää päiväkirjan tyylistä blogia (jos vaan onnistun...) ja päivitellä meidän kuulumisia sanoin ja kuvin. Kaikenlaista mukavaa lienee tiedossa kevään ja kesän kuluessa ja toivottavasti homma jatkuu siitä eteenpäinkin.